ARVOSTELUT
Valokuvat | Arvostelut | Biografia | Uutiset
Hofkapelle Meiningen / Olli Mustosen 1. sinfonia Tuuri 2.10.2013
Meininger Tageblatt / Alfred Erck 5.10.2013:”Wiederholt ins Geheimnisvolle changierend, Naturgewalten zitierend, dramatische Aufgipfelungen in sämtlichen Orchestergruppen heraufbeschwörend, herrschte im stark besetzten Klangkörper mächtig Betrieb. Dennoch dominierte Petteri Salomaa mit seiner wohl grundierten, auch in den höheren Lagen äußerst flexibel einsetzbaren Stimme und auf Grund der Intensität, mit der er die Textvorlage ausdeutete, das musikalische Geschehen.”
"[– –] Vuorotellen salaperäisyyteen vaihtuen, luonnonvoimia lainaten, dramaattisia huippuja koko orkesterin voimin manaten vallitsi suuressa orkesterikokoonpanossa hurja meno. Silti Petteri Salomaa dominoi vankalla perustalla lepäävällä, myös korkeammilla alueilla äärimmäisen joustavasti toimivalla äänellään ja tekstin tulkintansa intensiteetillä musiikillisia tapahtumia."
Mäntän musiikkijuhlat 1.7.2010
Liedin monet tunnelmat
Petteri Salomaan ja Henri Sigfridssonin konsertissa soivat Robert Schumannin ja Hugo Wolfin laulut. Tiivistunnelmainen konsertti huipentui Wolfin Mörike-liedeissä, joiden monet tunnelmat Salomaa ja Sigfridsson toteuttivat ilmeikkäästi.
Schumannin Liederkreis-laulusarjan avaava In der Fremde esitteli Salomaan äänen lyyristä puolta ja Sigfridssonin pianon pidättyväisen pehmeitä sointeja.… Waldesgespräch ja Zwielicht loistivat täysissä väreissä.
Wolfin liedeissä … kokonaisuus oli värikäs ja latautunut. Mieskaksikon esityksissä välähteli sekä huumori että kiihkeys, ja tulkinnoissa oli riemukasta uljautta. Laulujen linjat peilautuivat kauniisti pianon kudoksia vasten, ja vaikka kumpikin osapuoli sai sanottua sanottavansa, oli lopputulos saumattomasti yhteinen.
Kirsti Holmberg/Aamulehti 3.7. 2010
Vid den tidigare konserten i Vilppulas akustiskt utmärkta träkyrka trollband i sin tur Petteri Salomaa och Henri Sigfridsson sin publik med befriande chosefria och uttrycksmässigt övertygande läsningar av Schumanns Liederkreis op. 39 samt ett knippe sånger ur Hugo Wolfs Mörikelieder .
Programupplägget var lyckat, är det någon som kan kallas Schumanns mantelbärare på liedens domäner är det Wolf. Salomaas baryton klingade uttrycksfullt flexibelt i hela registret och Sigfridsson skapade den optimala klangbottnen för varje enskilt nummer, alltifrån snabbt förbiilande ögonblicksbilder till brett upplagda, dramatiska ballader.
Mats Liljeroos/Hufvudstadsbladet 3.7.2010
Clementi-fortepianon käyttöönvihkimiskonsertti Sello-salissa
Ohjelmassa oli myös Haydnin ja Beethoven lauluja, ja Hakkilan sekä mainion baritonin Petteri Salomaan esityksissä oli helppoutta ja eloisuutta. Kiitos hienovaraisen soittimen Salomaa sai herkutella sävyillä ja tekstillä; balanssi oli luonnollinen.
Ville Komppa / www.amfion.fi 19.11.2009
Monteverdi: Il ritorno d'Ulisse in patria, Drottningholm Court Theatre
(…) and in the casting of the leading couple – the ever-admirable Finnish baritone Petteri Salomaa as a ruggedly mature hero (whose sterling stage presence and easy command of the high tessitura were completed by outstandingly idiomatic Italian delivery) and distinguished Swedish mezzo Ann Hallenberg as a dignified, tenderly unforced heroine particularly steady and affecting in her lowest lying phrases – the performance was guaranteed its true Monteverdian sublimity.
Max Loppert / Opera Magazine December 2008
Mozart:Taikahuilu, Suomen Kansallisoopperan Alminsali (vierailuesitys)
Petteri Salomaa on täysin suvereeni esiintyjä, eikä pelkästään musikaalisesti vaan pienimpiä ilmeitä ja eleitä myöten. Tämä tuotanto on näkemisen arvoinen jo pelkästään hänestä säteilevän hyväntuulisuuden ansiosta.
Lena von Bonsdorff / Hufvudstadsbladet 9.9.2005
---------
Solisteista Petteri Salomaa Papagenona on sekä mainio hahmo että laulaja, jonka äänessä on ilmettä. Salomaa astelee hienon persoonallisen suorituksensa voimalla Papagenojen sikariportaaseen.
Rainer Palas / Aamulehti 9.9.2005
Monteverdi: Il Combattimento di Tancredi e Clorinda, levytys
This potpourri of works by Monteverdi and his contemporaries makes attractive listening (...) Petteri Salomaa is an imposing narrator in Monteverdis’s Combattimento di Tancredi e Clorinda, his voice resonant enough to convey the more bellicose words of Tasso’s crusade poem, yet sufficiantly pliant to cope with the music’s intricate, ‘agitated style’. This is a fine interpretation with some stylish instrumental playing.
Kate Bolton / BBC Music Magazine, March 2005
Monteverdi: Il Combattimento di Tancredi e Clorinda, Helsinki
Den här musiken är säkert riskabel att göra av någon som inte kan den helt och fullt. Petteri Salomaas tolkning var vokalt suverän och artikulationen av den ofta mycket snabbt framilande texten fullständigt behärskad och understödd av en levande mimik.
Folke Forsman / Hufvudstadsbladet 19.3.2004
Donizetti: L’elisir d’amore, Dulcamara, Suomen kansallisooppera
Petteri Salomaa rohtokauppias Dulcamarana oli verrattoman ilmeikäs, aito buffa-hahmo. Niin laajaa avausaariaa kuin myöhempää venelaulua ja kaikkia miehen edesottamuksia seurasi hanakasti hekotellen, sillä vallaton gestiikka ja taipuisa ääni sopivat rooliin paremmin kuin hyvin.
Veijo Murtomäki / Helsingin Sanomat 18.8.2002
Kemiön musiikkijuhlat, resitaali
Ranta ja Salomaa muodostavat lied-kokoonpanon, jolle on vaikea löytää vertaa. (...) Salomaa heittäytyy tulisieluisesti esittämiinsä lauluihin suvereenin musiikillisen osaamisen turvin. Hänen tulkinnoissaan on tulta ja tappuraa, toki aina sävellyslähtöisesti annosteltuna. Salomaa on myös varsinainen herkkusuu, mitä tulee tekstin hienouksilla nautiskeluun (...) Salomaan ja Rannan esitykset olivat yksinlaulun taidetta nautittavimmillaan. Kaikesta kuultaa suuri tulkintatahto ja -taito. Kummallakin on aimo annos sanottavaa ja kyky sanoa se, niinkuin presidentti Koivisto taannoin taiteen olemusta luonnehti.
Matti Lehtonen / Turun Sanomat 12.7. 2002
Beethoven-konsertti, Turun musiikkijuhlat
Taiturillista Beethovenia
Salomaa on älykäs ja musikaalinen, kaikin puolin ensiluokkainen lied-laulaja. Hän tekstaa suurella huolellisuudella, erehtymättömällä tyylitajulla sanojen sisällön täysimääräisesti sisäistäneenä. Baritoni taipuu hienovaraiseen nyansseilla taiturointiin, volyymin muutoksiin, väreihin ja sävyihin (...) Komealla konsertilla oli komea päätös: kokoelma Beethovenin sovituksia englantilaisista kansanlauluista laulajalle ja pianotriolle. (.... ) Esiintyjien viikarimaisesta huumorintajusta kertoo jotain ylimääräisen laulun esitysrituaali - kukin muusikko koetti siipiään vieraalla maalla, Kuusisto pianossa, Mustonen viulussa, Salomaa sellossa ja Ylönen laulajana. Vitsi oli makoisa ja kappaleen lopullinen esitys oikein soittimin vieläkin makoisampi.
Matti Lehtonen / Turun Sanomat 19.8.2001
Turku, resitaali
Liediä parhaasta päästä
Lopputulosta on täysi syy pitää erinomaisena. Salomaan tulkinnoissa kaikki elementit ovat ihanteellisessa tasapainossa. Hän toteuttaa tekstin nyansien hienovaraisimmatkin vaihtelut vivahteikkaasti, fraseeraa musikaalisesti ja tekee konaisuuksista omakohtaisesti koettuja tuokioita. Tulkintoja leimaa viimekädessä kokonaisvaltainen eläytyminen, älyllisen ja emotionaalisen tekemisen sopusointu.
Matti Lehtonen / Turun Sanomat 24.3.2000
Bergman: Det sjungande trädet, Prins Hatt, Suomen Kansallisooppern vierailu Berliinissä
Gesungen wurde mehr als anständig, zum Teil - von Petteri Salomaa als sensationeller Prinz - auch herausragend.
Geerd Heinsen / Orpheus, Dezember 1999
Bellini: La Sonnambula, levytys
Die Firma ARTS hat eine hinreißende Aufnahme dieser gefühlvollen Oper herausgebracht. (... ) Petteri Salomaa imponiert mit sonorem Baßbariton in der Partie des Grafen. Seine Arie "Vi ravviso, o luoghi ameni" (Ich sehe euch wieder, liebliche Orte) ist ein Paradestück für stilsicheren Gesang. (...) Eine Aufnahme, die in ihrer künstlerischen wie technischen Qualität perfekt ist.
Julia Poser / JUNGE FREIHEIT September 1999
---------
Rodolfo is a baritone rather than the customary bass, but Petteri Salomaa is very comfortable with the role’s cantante demands. He sounds sometimes like a young Ruggiero Raimondi and may be the most classy, bautifully sung Count on disc next to Siepi on the Cetra Pagliughi-Tagliavini recording.
American Record Guide / September-October 1999
Haydn: Orlando Paladino, Pasquale, Suomen Kansallisooppera
Petteri Salomaan Pasquale (Orlandon aseenkantaja) oli koomisuudessaan taitavasti muokattu hahmo. Näytteleminen oli ylivertaista, tyyli rikkeetöntä.. Ääni heilui tenorin ja baritonin välillä ihmeen kestävänä.
Matti Saurama / Demari 18.2.1999
Diabelli: Gesänge für Herz und Gefühl, levytys
Another piece of Diabelli I have never heard before is the Gesänge für Herz und Gefühl. It is a series of insipid greeting card-like poems written by an unknown poet and sung with guitar accompaniment and a distracting flute obbligato. Baritone Petteri Salomaa sings these so bautifully that I would like to believe every word (but how I wish he were singing Schubert).
American Record Guide May-June 1998
Mozart: Taikahuilu, Savonlinnan oopperajuhlat
Nykyinen Papageno, Petteri Salomaa, on Savonlinnan Taikahuilun historian kaikkein kookkain lintumies. Ison miehen hahmossa ja habituksessa on kuitenkin jotakin lapsenomaisen herttaista ja liikuttavaa, mikä saa yleisön sympatian heti puolelleen. Tämä Papageno näyttää unohtuvan helposti omiin maailmoihinsa ja hänen itsesuojeluvaistonsa toimii eri tilanteissa täysin spontaanisti. Myös pelkurimaiseksi heittäytyminen on yksi tämän Papagenon luontaisia selviytymisstrategioita. Salomaan valoisa ja lämmin baritoni tuo myös rooliin sitä sydämellisyyttä, jota siitä on perinteisesti aina kaivattu.
Hannu-Ilari Lampila / Helsingin Sanomat heinäkuu / 1997
Internationale Hugo-Wolf-Gesellschaft, Stuttgart, Schubert-resitaali
Je weiter dieser Liederabend denn fortschritt, um so intensiver war das Eintauchen in den Kosmos Schubert. Petteri Salomaas weiter Ambitus, ein äusserst subtiler Umgang mit Stimmcharakteren ist insbesondere für Espressivo-Ambivalenzen, wie sie sich in “Die Liebe hat gelogen” stauen, wie geschaffen. - Insgesamt ein Schubert-Abend von hohem künstlerischen, auch philosophischem Niveau.
Annette Eckerle / Stuttgarter Nachrichten 8.3.1997
Purcell: King Arthur, levytys
All the basses deliver their fine music with aplomb, the Frost Scene is as affecting as any on record: Petteri Salomaa is an outstanding Cold Genius, technically flawless in this deceptively hard song and he sports an irresistible self-pity.
Gramophone, June 1995
---------
Revealing his penchant for meaty voices, Christie exploits their individual textures with evident relish. Petteri Salomaa breaks open the work with an elastic, sonorous, full baritone; later, as the shivering Cold Genius, he becomes a paragon of the required hiccuping -- surprisingly, without hyperventilating.
Susan Kerschbaumer / Opera News December 1995
Mozart: Don Giovanni, Stuttgarter Schlosskonzerte
Don Giovanni will Tatsachen schaffen, und Petteri Salomaa, mit seinem noblen, einfühlsamen, bei aller Macht keineswegs auftrumpfenden Bariton der Rolle in jeder Hinsicht gewachsen, macht denn auch aus dem Cavaliere einen Marquis de Sade, der die Liebe zum Tod auf die Spitze treibt - und erst im Liebestod seine Erfüllung findet.
Stuttgarter Nachrichten 1.8.1994
Mendelssohn: Elias, levytys
Et les solistes sont tous d’uno exceptionelle qualité. Elie, c’est le basse finlandais Petteri Salomaa: voix d’airain superbement malléable, puissante et souplement conduite, avec une intelligence et une musicalité permanentes.
Pierre Petit / Le Figaro 5.2.1993
---------
The soloists are happily on a par with the choir and orchestra. Salomaa may make a little too much of his consonants and rolled 'r's, but he is a deeply expressive, vital and exact Elijah, a more youthful prophet than usual and none the worse for that. He brings a greater sense of urgency to the part than Miles (Masur) and just as much as Adam (Sawallisch). All the solos also disclose the actual beauty of his singing, the fast vibrato as attractive as it was in his Figaro for Ostmann (L'Oiseau-Lyre 12/88).
Alan Blyth, Gramophone 11/1993
Britten: Billy Budd, Theater Freiburg
But Petteri Salomaa’s Billy was excellent. With his muscular frame and easy smile, he was a natural champion, capable of arousing jealosy as well as devotion. He sings with a beautiful-produced lyric baritone in the Thomas Allen mould - a rare species in Germany, where young baritones are invariably taught to ape the Prey and Fischer-Dieskau school of voice production.
Andrew Clark / Financial Times 5.3.1991
Turun musiikkijuhlat, resitaali
Petteri Salomaa on viime vuosina saavuttanut suurimmat menestyksensä ennen kaikkea oopperalaulajana. Betel-kirkon konsertti osoitti, ettei liedkään ole hänelle vierasta. Salomaa oli kuin kotonaan hienon ohjelmansa kanssa, ja torstai-illan myöhäiskonsertista muodostui eräs tämän kesän musiikkijuhlien komeimmista kohokohdista.
Kun liedejä lauletaan tämän tästä hartaasti kuin virsiä konsanaan, oli Salomaan kokonaisote perusvireeltään kaiken kattavan dramaattinen ja intensiivinen. Nuori baritoni vangitsi kuulijansa paitsi laulullaan myös olemuksellaan, ilmeillään ja eleillään.
Toisaalta Salomaan vokaalitaide pitää sisällään myös liedien vaatiman nyanssiasteikon ja herkkyyden. Salomaa tavoitti vaivatta laulujensa herkimmät sävyt ja hienosyisimmät vivahteet.
Äänellisesti Petteri Salomaa tuntuu olevan kerta kerralta yhä upeammassa kunnossa. Matalaan rekisteriin on tullut lisää syvyyttä ja malminkaikuista resonanssia, ja keski- ja ylärekisterit ova saaneet lisää notkeutta. Kokonaisotteessa on hieno sekoitus suvereenia musikaalisuutta, lahjakkuutta ja loppuun asti hiottua tekniikkaa.
Hannu Wuorela / Turun Sanomat 8.8.1990
Mozart: Le Nozze di Figaro, levytys
Petteri Salomaa, the Figaro, is a real find. The voice is on the darkish side rather than a true baritone. He does not at first seem to do a lot with the words, but he is a tidy and even graceful singer, with plenty of spirit; and he expresses “Aprite un po’ quegl’occhi” with conciderable force, with hints of bitterness in his tone, using the consonants of convey depth of feeling.
Gramophone
---------
The real find here is Petteri Salomaa as Figaro. This young baritone has a rich lyric voice, with great flexibility and the color of a much larger instrument. A thrilling free vibrato brings to mind the young Tito Gobbi. In Figaro’s aria “Se vuol ballare” Salomaa manages to summon all the servant’s bitterness as well as the wit that is his saving grace in both Mozart and Beaumarchais. There are manyt different ways to sing Figaro, but none are better than Salomaa’s portrayal. There is not a word about him or any of the other singers in the accompanying booklet, which is a pity.
Octavio Rocio / CD Review, September 1989
Mozart: Le Nozze di Figaro, Michigan Opera Theatre
As Figaro, Petteri Salomaa from Finland, made an impressive debut. His young baritone is on the light side but he found meaning in every phrase and conveyed the youth, sexual feeling, and smarts of the character his “Se vuol ballare” was chrming, funny and convincing.
Michael H. Margoli / September 1989
---------
In his MOT debut,Salomaa made an attractive Figaro, sandy-haired and youthful. The Finnish baritone possesses a sonorous voice that is particularly resonant in the lower range. This is a singer to watch.
Edith Leavis Bookstein / 5.5.1989
---------
But there wasn’t a weak link in the ensemble. Finnish baritone Petteri Salomaa, making his American operatic debut in this production, was an unusually youthful but vocaly mature Figaro. If he keeps singing and acting as splendidly as he did on Saturday, he has a bright operatic future.
John Quinn / Detroit Free Press 1.5.1989
Mozart: Taikahuilu, Grand Théâtre de Geneve
Son répondant populaire, Papageno, est remarquablement servi par la carrure et la solidité de voix de Petteri Salomaa.
---------
Dans les grands rôles, la Pamina `de Barbara Bonney, d’une agilité, d’une pureté et d’une finesse confondantes, et le Papageno de Petteri Salomaa, un Finlandais au jeu de scéne fascinant et à la voix splendide, ont de loin remporté la palme de ce spectacle inégal.
Pierre Gorjat / Le Matin 3.11.1987
---------
Vocalmente primeggiano Barbara Bonney, il finlandese Petteri Salomaa (un colosso di Papageno dalla “verve” irresistibile) e il maestoso e ieratico Sarastro di Hans Tschammer. . . .
Rossana de Simone / Corriere del Ticino 4.11.1987
Hampuri, oppilasvaihtokonsertti
Der Baumlange Bassbariton Petteri Salomaa war die Entdeckung des Abends. Imponierendes Stimmvolumen, markante Deklamation und vor allem die gestalerische Reife seines Vertrags von Loewe-Balladen und Spielmannsliedern (Kilpinen) verblüfften geradezu. Selten ist man so sicher wie bei diesem 19jährigen, ihm nach einem einzigen Arien-Beispiel (Rossini) eine glänzende Opernzukunft vorauszusagen.